11. joulukuuta kokoontui kokoontui joukko opiskelijatoimijoita pääkapunkiseudulta, Jyväskylästä, Joensuusta, Tampereelta ja Oulusta Helsinkiin uuden ylioppilastalon ylimpään kerrokseen Kupoliin pohtimaan opiskelijaliikkeen suuntaa, tulevia kamppailuja ja autonomisen yliopiston mahdollisuuksia. Tapahtuman järjestivät Vasemmisto-opiskelijat, Sitoutumaton vasemmisto ja Opiskelijatoiminta. Kerrottakoon, että ensimmäinen ja viimeinen nousukerta Kupoliin tuntui jaloissani vielä seuraavana päivänäkin. Sittemmin käytimme hissiä.
Päivä alkoi omalta osaltani jo viideltä, kun kiirehdin viimekerrasta viisastuneena ostamaan ennakkolippua junaan. Vasemmisto-opiskelijoiden liittohallitus kokousti 12:00 alkaen asialistallaan mm. järjestön kehittäminen, tulevan kevään toiminta ja nettisivujen sisällöntuotanto. Kokous oli aikaansaava ja järjestön tulevaisuudennäkymät ovatkin allekirjoittaneen mielestä varsin positiiviset.
Paikalle oli jo kokouksen aikana valunut lisää vasemmistolaisia opiskelijoita ja OT:n aktiiveja. 14:00 porukka olikin jo valmiina laajassa ringissä, jossa esittelimme itseämme ja kerroimme paikkakuntiemme opiskelijaliikkeistä. Tämän jälkeen käytiin melko pitkä periaatteellinen keskustelu yhteisistä päämääristä, työryhmien sisällöstä ja uusista toimintatavoista. Paikalla oli myös Ylioppilasteatterin tietotoimiston aktiivi esittelemässä sen toimintaa. Mielestäni konsepti on luova ja pidän siitä kovasti.
Välissä käytiin syömässä viereissä rakennuksessa sijaitsevassa Unicafessa, jonka kasvisruoka oli sangen maittavaa, mutta valmiiksi annosteleminen tuntui oudolta kontrolloimiselta Joensuun Amicaan verrattuna. 16:45 jakaannuimme työryhmiin, joita oli kolme. Työryhmistä ensimmäinen pohti asumisen ja toimeentulon kysymyksiä, toinen yliopiston sisäisiä kamppailuja ja kolmas sitä, kuinka päästään yliopistolta pois, eli kytketään omat kamppailut yleisiin yhteiskunnallisiin kamppailuihin ja ymmärretään opiskelijan yhteiskunnallinen asema laajemmin. Paikalli oli myös muutama vaihto-opiskelija kertomassa, mistä Italiassa kamppaillaan. Monet osallistujat pitivätkin tärkeänä, että opiskelijaliike on kansainvälinen ja solidaarinen.
Työryhmien purku jäi itseltäni väliin, koska jouduin seuraavan päivän menojen vuoksi lähtemään päivän viimeisellä junalla takaisin Joensuuhun, mutta paikalle vielä jäänyt kaverini kertoi, että keskustelut olivat antoisia ja niitä käytiin hyvässä hengessä. Loppuillan ohjelmassa olisi vielä ollut vapaamuotoista hengailua ja mahdollisuus saunoa, mutta oma illanviettokiintiöni alkoi olla jo täynnä edellisillan bändi-illan seurauksena.
Antti Kettunen
Joensuun Vihreän Vasemmiston
puheenjohtaja